Otavalaisten oma opisto 130-vuotias
Ensi keskiviikkona 28.9. klo 18.00 juhlitaan Otavan opiston merkkivuotta opiston juhlasalissa yhteislaulun merkeissä. Tilaisuuteen ja sitä edeltävään kahvitteluun (klo 17.00) ruokalassa toivotaan myös kyläläisten osallistuvan runsain joukoin.
Otavan opiston ja kylän yhteys oli tiivistä toiminnan alkuvuosikymmeninä. Monista Otavan kodeista lähetettiin kansakoulun lopettaneet nuoret aikuistumaan kristillisen kansanopiston suojiin. Opisto toimi sisäoppilaitoksena, eli siis kaikkien oppilaiden, myös otavalaisten, piti asua koululla. Vanhan puisen päärakennuksen yläkerta ja uudempi kivirakennus olivat täynnä oppilashuoneita. Moni nuori asui ensi kertaa poissa kotoaan ja tutustui muualta Suomesta tulleisiin oppilastovereihin. Syntyi elinikäisiä ystävyys- ja kai avioliittoonkin johtaneita suhteita. Opeteltiin myös käytännön töitä: ruoanlaittoa, pyykinpesua; opistoon kuuluvilla isoilla pelloilla (pururadan suoalueet, Huvikummun ympäristö, Topeliuksentien alue) viljeltiin perunaa, jonka nostoon oppilaatkin osallistuivat. Opistolla oli hevosia ja sikoja, joiden kokoa me lapset ihmettelimme niiden röhkiessä ulkona aitauksessa. Kodinhoitajiksi koulutettavien kuten sisareni Liisan piti käydä Koulutilalla opettelemassa myös muunlaisen karjan kuten lehmien hoitamista.
Opiston väki ja toiminta oli kyläläisille tuttua. 50-luvulla rakennettiin Otavan ensimmäinen rivitalo opettajaperheiden asunnoiksi pellolle K-markettia vastapäätä, ja myös opiston rehtori perheineen oli saanut hulppean, tunnetun arkkitehdin suunnitteleman kodin opiston puistoalueen laidalle. Koska kyseessä oli kristillinen kansanopisto, johtajana toimi aina pappi, ja oppilaiden velvollisuutena oli osallistua jumalanpalvelukseen kyläkirkossa. Satoi, paistoi tai tuiskutti – rehtori johdatti satapäisen laumansa joka sunnuntaiaamu kyläteitä pitkin kirkkoon ja takaisin. Kotitaloni sijaitsi opiston naapurissa, ja epävirallinen kirkkotie johti pihamaamme halki, joten saimme viikoittain seurata kirkkoväen seilaamista edestakaisin. Varsinkin muhkeamuotoinen rovasti Antti Leinonen oli komea näky laumansa johdossa. Kirkko oli muutenkin tärkeä kyläelämän kiintopiste. Siellä kastettiin, vihittiin, siunattiin, käytiin pyhäkoulussa ja nuorisokerhossa.
Kuten kirkko, myös Otavan opisto ja kylä kuuluivat yhteen. Opistolla vietettiin monia kylän yhteisiä juhlia. Äitienpäiväjuhlassa iso sali oli ääriään täynnä seuraamassa kansakoululaisten esittämää ohjelmaa. Viime vuosikymmeninä opiston kyläläisiä yhdistävä side on löystynyt. Opiston johto toivoo kuitenkin, että otavalaiset löytäisivät opistonsa uudelleen. Yhteislauluillassa ensi keskiviikkona lauletaan opiston ja muitakin vanhoja lauluja, entiset opistolaiset löytävät ehkä vanhoja opiskelutovereitaan, kyläläisetkin ehkä tuttujaan. Mennään mukaan!
Leena Pulfer, kyläläinen