Vuosien varrella olen tullut tutuksi kansanopiston opettajan arjen kanssa, mutta viime kesänä sain mahdolllisuuden päästä kurkistamaan, millaista on opettajan elämä Euroopan etelälaidalla.
OKKA-säätiö järjestää vuosittain opettajien kesäkouluja. Tänä vuonna kesäkoulu järjestettiin Kreikan pääkaupungissa Ateenassa yhteistyössä Suomen Ateenan-instituutin kanssa. Kesäkoulun tavoitteena oli lisätä tietoa Kreikan historiasta, yhteiskunnasta, taloudesta ja koulutuspolitiikasta. Lisäksi kurssiin kuului asiantuntijaluentoja, opettajatapaamisia ja tutustumista kulttuurikohteisiin.
Kesäkuisena sunnuntaina me, 12 eri koulutusasteiden opettajaa, kohtasimme Helsinki-Vantaan lentoasemalla, josta lensimme Ateenan lämpöön. Olimme 74 hakijan joukosta valitut onnekkaat.
Ensimmäiseksi tutustuimme Suomen Ateenan-instituuttiin, jossa Kreikan historian opetuksen yhdistyksen (A.H.E.G.) puheenjohtaja Vasiliki Sakka piti luennon Kreikan historiasta ja koulutusjärjestelmästä. Hänen mukaansa kreikkalaisen koulutusjärjestelmän taustalla on ollut halu vahvistaa kansallista identiteettiä maassa, joka on historian saatossa muodostunut useista eri kaupunkivaltioista ja kansoista. Tämän päivän koulumaailmassa puhuttavat samantyyppiset asiat kuin Suomessa, mm. kielten sekä taito- ja taideaineiden asema ja maahanmuuttajataustaiset oppijat. Toisin kuin Suomessa kaikissa kouluissa käytetään samoja opetusministeriön määräämiä kirjoja. Opetusministeriö myös valitsee opettajat kouluihin.
Seuraavaksi pääsimme tutustumaan Ateenan konservatorioon, joka on bauhaus-tyylin helmi ja viimeisin rakennus, jossa on Pentelikon-vuoren marmoria, sitä samaa, jota käytettiin Parthenonissa Akropoliilla. Nykyään sitä on saatavilla vain antiikin monumenttien restaurointiin. Opiskelijat valmistautuivat loppukokeisiin ja näyttöihin ennen kesälomalle jäämistä. Rehtori, säveltäjä Filippos Tsalakhouris, esitteli meille oppilaitosta, ja lopuksi saimme nauttia pianomusiikista hänen soittamanaan.
Suomessa kouluja harvoin suljetaan luonnonilmiöiden vuoksi, mutta reissuviikollamme Ateenassa koulut olivat neljänkymmenen asteen helteiden takia suljettuja. Näin ollen emme tavanneet Ateenan alakoulun numero 70 oppilaita. Rehtori Irene Loulakaki kuitenkin esitteli meille koulua ja kertoi sen toiminnasta. Oli mielenkiintoista kuulla kouluarjesta ja opettajan työstä Kreikassa. Vakituisia virkoja on vaikea saada, ja varsinkin uran alkuaikoina opettajat palkataan vain yhdeksäksi kuukaudeksi kerrallaan. Lisäksi työpaikka vaihtuu vuosittain ja rehtoreilla ei ole sananvaltaa koulujensa opettajavalinnoissa. Opettajat pisteitetään ja pienemmän pistemäärän omaavat opettajat opettavat syrjäseuduilla ja esimerkiksi saarilla. Pieni palkka ja kalliit asumiskustannukset ovat vaikea yhtälö. Turistisaarilla lomakauden vielä jatkuessa kohtuuhintaista asuntoa on lähes mahdotonta löytää ja kuulimme opettajista, jotka nukkuvat teltoissa tai autoissa. Myös tämä vierailukohde oli arkkitehtonisesti kiinnostava: tyylikäs art deco -rakennus, jonka kattoterassi muistuttaa laivan kantta ja josta on upea Akropolis-näkymä.
Tutustuminen yhteen Kreikan opettajajärjestöistä (OLME) oli silmiä avaava kokemus. Opettajien palkkoja leikattiin talouskriisin aikana 30 %, eivätkä ne vieläkään ole nousseet entiselle tasolle. Opettajan nettopalkka on noin 800–1300 euroa kuussa, eivätkä Kreikan elinkustannukset ole erityisen matalat. Opettajien sivutyöt eivät siksi olekaan harvinaisuus; esimerkiksi matkailuala ja yksityisopetus ovat yleisiä lisätienestien lähteitä.
OLME:ssa löytyi ymmärrystä keskusjohtoiselle opettajien palkkaamiselle. Rehtorihan toki palkkaisi sukulaisiaan ja ystäviään, jos hän vastaisi rekrytoinnista.
Opettajankoulutus on Kreikassa lyhyt ja teoreettinen, ja aineenopettajilla ei ole ollenkaan pedagogista koulutusta. Erityisesti yläkoulussa ja lukiossa opetus on ennen muuta opettajan luennointia, ja luokissa on tiukka kuri. Kännykät eivät ole Kreikassa ongelma; alakouluikäisillä niitä ei ole ja ilmeisesti tiukasta kurista johtuen ne eivät muillakaan asteilla ole ongelma.
Jokaiselle kurssipäivälle oli runsaasti ohjelmaa oppilaitos- ja järjestövierailuiden lisäksi. Erityisesti Kreikan parlamenttiin tutustuminen oli hieno kokemus. Tiukkojen turvatoimien jälkeen meitä kierrätettiin alun perin Kreikan kuninkaanlinnaksi rakennetussa ja myöhemmin täysin remontoidussa rakennuksessa, ja pääsimme seuraamaan parlamentin istuntoa. Myös siellä terveydenhuolto oli keskustelun aiheena. Kansanedustajia on 300, joista 75 on naisia. Vierailu Suomen suurlähetystöön oli myös jotain, mitä turistimatkalla ei pääse kokemaan.
Ateenassa ei voi käydä vierailematta Akropoliilla ja Akropolis-museossa. Ennätyshelteiden takia Akropolis oli suljettu iltapäivisin, mutta me aamuvirkut pääsimme tutustumaan tähän Ateenan tunnetuimpaan maamerkkiin. Myös vierailut kokonaiselle ajanjaksolle nimen antaneessa Mykeneen rauniokaupungissa ja Epidauroksen teatterissa olivat mielenkiintoisia. Ateenan instituutin Lassi Jakola toimi oppaanamme ja hänen ansiostaan saimme vaikuttavista kohteista vielä enemmän irti. Nyt me kurssilaiset tiedämme, mitä ovat triglyfit ja metoopit!
Kiitos OKKA-säätiölle ja Suomen Ateenan-instituutille antoisasta viikosta!