Tekoälystä puhutaan paljon koulumaailmassa. Kaikki tuntuvat olevan innoissaan sen mahdollisuuksista – ja mikseivät olisi? Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Opetushallitus laativat tekoälysuosituksia, ja oppilaitokset kilpailevat tekoälyohjeistuksillaan. Opettajille on tarjolla täydennyskoulutusta, ja uudet opettajat ovat jo sisäistäneet uudet opetusalan termit kuten tekoälyn lukutaito, tekoälyopettajuus, algoritmien pedagoginen optimointi ja dataohjattu opetussuunnittelu. Vau! Tässä täytyy ihan pysähtyä miettimään, miten maailma on muuttunut.
Usein tuntuu, että maailma muuttuu niin nopeasti, että sen perässä on vaikea pysyä. Muistan ajan, kun auto ei antanut varoitusääntä, jos olit unohtanut laittaa turvavyön – nyt se piippaa kuin äiti komentaisi. Ja kyllä, nykyauto jopa ohjaa itse, jos meinaat ajautua kaistalta. Kätevää, mutta jotenkin sitä jää kaipaamaan niitä hetkiä, kun piti oikeasti osata. Kun reitti haettiin paperikartasta, ja jos eksyit, pysähdyit kysymään suuntaa paikallisilta asukkailta.
Nykyään opettajat ovat vähän samassa tilanteessa kuin me silloin, kun GPS tuli. Yhtäkkiä kaikilla on apuri, joka itsevarmasti latelee faktaa kuin kaveri, joka tietää kaiken paremmin, vaikka juuri eksyi Mikkelin torille.
Mikä tekee opettajasta hyvän – taito, tunne vai teknologia?
Hyvä opettaja ei ole mikään helikopteri, joka pörrää pääsi yllä jokaisessa pienessä käännöksessä, mutta ei myöskään anna sinun hortoilla kaupungin toiselle laidalle ilman suuntaa. Hän seisoo vieressä, kun kompuroit, ja antaa sitten tilaa, jotta voit löytää tien takaisin itse. Ehkä siinä on se juttu – tai sitten ei. Vastaus on sun löydettävissä, vähän niin kuin hukassa oleva reitti.
Aloitin oman koulutieni vuonna 1970. Opettajani Elisabet oli varsin taitava opettaja, koska varsin pian huomasin, että osaan lukea. Ensimmäinen sana, jonka osasin lukea oli OS. En ymmärtänyt, mitä sana tarkoittaa, mutta tajusin idean, että on O ja S ja siitä tulee OS. Oppikirjan kuvassa oli kyllä höyryä, mutta koskaan en kuullut kenenkään käyttävän sanaa ”OS”. Meillä kotona käytettiin sanaa käry, jos jokin paloi liedellä.
Elisabet oli kärsivällinen ja kannustava opettaja, mutta hän jäi äitiyslomalle. Kolmannella luokalla sain uuden opettajan, Bodilin, joka tuli kaupungista. Vaikka Bodil ei ehkä ollut yhtä taitava opettaja kuin Elisabet, hän oli sitkeä ja periksiantamaton. Kerran hän toi luokkaan mikroskoopin. Hän halusi näyttää meille miltä veri näyttää. Bodililla meni tosin pitkään ennen kuin hän sai tehtyä itselleen neulalla haavan sormeensa eli kokonainen oppitunti. Koska hänellä kesti niin kauan saada verta lasilevylle, kaikki eivät ehtineet katsoa mikroskooppiin.
Tekoäly ei tunne sitä, mitä opettaja näkee silmissäsi
Jos Elisabetin tai Bodilin tilalla olisi ollut tekoäly, miten oppimiseni olisi edennyt? Tekoäly olisi ehkä heti huomannut, etten ymmärtänyt sanaa ’OS’, ja se olisi voinut mukauttaa oppikirjan minulle sopivammaksi, esimerkiksi vaihtamalla sen suomenkieliseen versioon. Tämä olisi säästänyt minut hämmennykseltä, mutta samalla se olisi vienyt minulta tilaisuuden oppia ruotsia.
Bodilin opetustilanne olisi ollut tekoälylle lastenleikkiä. Virtuaalinen mikroskooppi olisi voinut näyttää meille verikuvia ilman, että kenenkään olisi tarvinnut tehdä haavaa. Mutta olisiko siinä käynyt niin, että niitä ei olisi edes katsottu kunnolla – olisi vain kuitattu nähdyksi? Opettajan rooli ei ole vain tiedon välittäminen. Se on myös esimerkin näyttämistä, oli kyse sitten haavan tekemisestä mikroskoopin takia tai arjen haasteista selviämisestä.
Tekoäly voi toimia apuvälineenä ja tukea opettajia monin tavoin, mutta se ei koskaan voi täysin korvata opettajaa. Oppiminen on paljon muutakin kuin tiedon omaksumista – se on kasvua ihmisenä. Se on epäonnistumista ja epävarmuuden sietämistä. Tekoäly oppii jatkuvasti keräämällä tietoa ja analysoimalla dataa, mutta sen tavoitteena on usein täydellisyys ja virheettömyys. Ihmiselle kasvu tapahtuu nimenomaan keskeneräisyyden ja epävarmuuden kautta. Vastoinkäymiset ja virheet opettavat tärkeitä asioita ja muovaavat meistä entistä vahvempia, viisaampia ja myötätuntoisempia.