Talvipäivänseisauksen aikaan joulukuussa maan pyörimisakselin pohjoisnapa osoittaa mahdollisimman pois auringosta. Silloin meillä päivä on lyhimmillään. Vanhan sanonnan mukaan tapaninpäivänä päivä on jo ”kukon askeleen” pidempi, mikä silloin tarkoittaa muutamia sekunteja. Tammikuussa valoisa aika pitenee jo noin kaksi ja puoli minuuttia vuorokaudessa. Suurimmillaan muutos on kevätpäiväntasauksessa, maaliskuun lopulla, jolloin päivä pitenee noin kuusi minuuttia vuorokaudessa.
Maaliskuun pilvettöminä päivinä Aurinko lämmittää maata ja sulattaa lunta ja räystäiltä valuvaa jäätä vedeksi. Nämä kevään ensimmäiset merkit antavat pienen lupauksen siitä, että talven paukkupakkaset ja tuiskut ovat hetkeksi ohi ja luonto herää talviuniltaan jatkamaan syyskuussa keskeytynyttä kasvuaan.
Monet ovat kuulleet sanonnan: ”kevät keikkuen tulevi”. Minä olen ymmärtänyt sen niin, että keväällä säät vaihtelevat ja lämmenneet ilmat voivat muuttua muutamaksi päiväksi yöpakkasiksi ja lumisateeksi. Sanonnalla on myös huonosti tunnettu jatko: ”suvi suuta vääristellen”. Aikoinaan, kehnojen satovuosien jälkeen, kevättä kaivattiin hartaammin kuin nyt. Keväällä varsinkin köyhimpien talojen ruoka ja karjan rehu olivat lopussa, joten lehmät lypsivät maitoa vain kesäaikaan. Siksi keväällä ihmiset sekä karja saattoivat olla niin nälkiintyneitä, että kävelivät horjuvin askelin.
Sulavan lumen alta paljastuva kuollut, mätänevä maa on aineen kierron kannalta välttämättömyys. Vaikka Suomen kevät voi olla arvaamaton sään suhteen, maan paljastuminen ja luonnon herääminen viestivät toivoa uudesta alusta. Kuolemasta nousee uusi elämä. Runossa sanotaan, että huhtikuu on kuukausista julmin. Ehkä alakuloiselle, varjossa rämpineelle mielelle kevään kirkkaus on myrkkyä.
Puut alkavat silmuilla ja niiden oksiin ilmestyy muutaman lämpimän vuorokauden jälkeen ensimmäiset vihreät lehdet. Lumikellot, leskenlehdet, näsiä, käenrieskat puhkeavat kukkaan, tuoden väriä vielä kuihtuneeseen maisemaan. Lintujen laulu täyttää ilman. Tunnettu loru ennustaa muuttolintujen saapumisen: Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään. Ilmaston lämpeneminen on aikaistanut vuoden kiertoa, joten ensimmäiset kiurut saapuvat leutoina talvina jo helmikuussa. Pääskysiäkin nähdään jo huhtikuun lopulla. Totuudenmukainen versio lorusta kuuluu:
Kuita nelisen kiurusta kesään,
pari kolme peipposesta,
västäräkistä vähintään puolitoista,pääskysestäkin vielä pitkä aika.