Koulussa lapsena olen aina käyttänyt sidosteista kaunokirjoitusta. Silloin meillä lapsilla ei ollut vaihtoehtoja. Oli vain pakko. Se kuului koulurutiineihin ja oli itsestään selvä asia. Siinä vaiheessa kukaan ei ole edes miettinyt, kuinka kaunokirjoitus ja hienomotoriikka vaikuttavat aivojen toimintaan.
Minun peruskoulun elämästä on kulunut jo 33 vuotta. Asiat ovat muuttuneet. Koulumaailma on muuttunut. Tekniikka on kehittynyt ja se jatkaa kehittymistä kovaa vauhtia. Nykyään oppilaiden ja opiskelijoiden hallussa on ensisijaisesti älylaitteita. He osaavat tuottaa tekstejä tietokoneella. Osaavatko he yhtä hyvin kirjoittaa perinteisesti käsin? Kuinka se on vaikuttanut opiskeluprosessiin?
Sidosteinen kaunokirjoitus ei ole yksinkertainen prosessi. Se on tiiviisti kiinni hienomotoriikasta ja aivojen toiminnasta. Aivot aktivoituvat, kun ihminen kirjoittaa käsin. Käsin kirjoittaminen on tie muistiin. Yliopistossa kirjoitin satoja ”lunttilappuja” enkä ikinä käyttänyt niitä. Tutkimukset osoittavat, että käsin muistiinpanoja tehnyt ihminen ankkuroi tiedon paremmin aivoihinsa verrattuna siihen, joka kirjoittaa jollakin laitteella. Kun naputtelet tekstiä sormilla, aivojen motoriset alueet aktivoituvat niukemmin. Näppäilyliike on yksitoikkoisempaa, joillakin jopa automaattista. Käsin kirjoittaminen stimuloi ihmisen koko kognitiivista kehitystä voimakkaammin kuin konekirjoittaminen, koska se stimuloi luovuutta, mielikuvitusta, oikeinkirjoitusta, muistia jne. Kirjoittaminen aktivoi monia aivojen alueita samaan aikaan.
Kone ei ehkä tee ihmisestä tyhmempää, mutta se saattaa laiskistaa, koska aivot pääsevät helpommalla. Käsin kirjoittaminen on hitaampaa, mutta hitaus itsessään ei ole aivoille tärkeää. Jos luokassa tekee muistiinpanoja käsin, joutuu tiivistämään. Silloin on pakko poimia asiasta olennainen, ja se laittaa aivot kunnolla töihin. Kun kirjoittaa pidempää tekstiä käsin, ajatukset pitää työstää päässä etukäteen. Kirjoitetun tekstin korjaaminen jälkikäteen on sen verran työlästä. Toisin on, kun kirjoittaa koneella, eli helpommalla pääsee. Mutta!..
Tutkimuksien mukaan, kun lapset kirjoittivat esseet käsin, lopputulos oli laadukkaampi ja viimeistellympi.
Jos joku haluaa oppia vieraita kieliä, kannattaa ottaa kynä käteen. Vieraat kirjaimet oppii nopeammin, kun niitä kirjoittaa käsin. Jos kynällä kirjoittaminen kehittää ja ylläpitää käden hienomotoriikkaa, niin kaunokirjoituksella on vielä enemmän merkitystä. Käsin kirjoittaminen parantaa ajattelua. Jos opiskelija ei harjoittele kirjoitusta lainkaan, hän ei opi yhtä kärsivälliseksi. Koneella kirjoittaminen on nimittäin myös käsin kirjoitusta lyhytjänteisempää.
Sidosteinen kaunokirjoitus on ilman muuta vaikeampi oppia, ja se on ilmeisesti syy siihen, miksi ihmiset luopuvat siitä. Ihminen ei ole enää niin kärsivällinen kuin aiemmin. Hän ei halua harjoitella paljon vaan saada kaiken nopeasti. Oppiminen tapahtuu kuitenkin vain ja ainoastaan harjoittelun kautta. Jos ihmiset vielä muistaisivat, että näillä harjoitteluilla he kehittävät aivoja. Käsiala myös osoittaa henkilön persoonallisuuden.
Kaunokirjoituksella on vielä yksi positiivinen puoli. Se on kaunista, se miellyttää silmää! Kun näytän opiskelijoille, kuinka olen kirjoittanut lapsena, he ihastuvat ja yrittävät kopioida joitakin sanoja vihkoon. Sitten he toteavat kuitenkin, että se on vaikea ja ”käsi on kipeä”!
NP 5.2.2024