Me suomalaiset tunnetusti vietämme unettomia öitä miettiessämme, mitä toiset meistä ajattelevat. Sama ajatus pälkähti myös Otavan Opiston aipelaisten päähän: miten Otavan Opiston aikuisten perusopetus näyttäytyy opistokampuksen ympäristössä?
Opisto sijaitsee keskellä eteläsavolaista Otavan taajamaa ja on varmasti aiheuttanut vuosien varrella monenmoista ihmettelyä kylällä. Muuttuvassa maailmassa opiston on pitänyt pysyä muutosten vauhdissa, mutta aina sen perustehtävä on ollut sama. Opisto on ihmisiä varten, tulivatpa nämä mistä päin maailmaa tahansa. Toivon, että sen ajatuksen olemme voineet välittää meidän opiskelijoille, ja toivon, että vielä paremmin se välittyisi myös opiston naapurustoon.
Miltä me itse luulemme ja toivomme näyttävämme ja kuulostavamme? Opisto on yli 130-vuotias, ja totta kai toimintamme ponnistaa pitkästä historiasta, vaikka emme edes sitä ajattelisi. Historia näkyy toimintakulttuurissa, tavassa kohdata ihmiset ja kohdata maailma. Ymmärrämme, että lähiympäristö voi muuttua nopeastikin, kuten se on tehnyt vaikkapa kansalaissodan, toisen maailmansodan ja viimeisimpänä mullistuksena tietotekniikan 1990-luvulla tapahtuneen läpimurron aikana. Opiston perustehtävä on aina sama: palvella ihmisiä tukemalla heitä koulutuksen avulla eteenpäin elämässä. Historia on tärkeä, mutta siihen emme voi jäädä vellomaan, vaan eteenpäin on mentävä ja vastattava ympäriltä, läheltä ja kaukaa, tuleviin haasteisiin.
Vuosituhannen vaihduttua maahanmuuttajataustaisten kampuksen opiskelijoiden määrä on kasvanut todella huimasti. He tuovat kylänraitille väriä ja elämää. Ensi alkuun joissakin medioissa kuului ennakkoluuloisia kannanottoja ja oli joitain väärinymmärryksiä, jotka selvitettiin, mutta sittemmin opiskelijat on täysin hyväksytty osaksi otavalaista elämänmenoa. Harvemmin kuuluu mitään negatiivista, ja se osoittaa totta kai, että otavalaisetkin ovat oppineet uusia asioita opistolaisten myötä. Kyläkeskustan näkymät olisivat huomattavan hiljaiset ilman opiston opiskelijoita!
Otavan kampuksella ja Mikkelin toimipisteessä opiskelijat saavat kouluvuoden aikana aikuisten perusopetusta: lukutaidottomat opiskelevat lukemisen jaloa taitoa, lukutaidon hallitsevat keskittyvät suomen kielen ja muiden perusopetuksen oppiaineiden salaisuuksiin ja tekevät työtä saadakseen peruskoulun päättötodistuksen. Päättötodistus ja riittävä suomen kielen taito ovat avaimia ammatin ja työn sekä Suomen kansalaisuuden hankkimiseen. Kesäkaudella ja osin myös kouluvuoden aikana erilaiset lyhytkurssit tuovat toisenlaista toimintaa ja elämää kampuksen arkeen.
Samalla kampuksella opiston kanssa sijaitsee Otavan koulu, jonka kanssa opistolla vuosien varrella on ollut erilaisia yhteistyöprojekteja yhteisistä pesäpallo-otteluista kulttuuri-iltapäiviin. Vuodet ovat konkreettisen yhteistyön suhteen vähän erilaisia, mutta tärkeintä on se, että yhteinen arki kampuksella sujuu ja opiston opiskelijat ovat osa pienten koululaisten normiarkea, eivätkä mitään ihmetyksen aiheita.
Vaikka opiston arki Otavan kylällä sujuu juohevasti, kysyä sopii, miten hyvin otavalaiset tietävät sen, että haluamme edistää kestävää kehitystä monin tavoin tai että olemme tulevaisuusorientoitunut oppilaitos. Entä näyttäydymmekö paitsi omissa myös otavaisten silmissä aktiivisena ja innovatiivisena toimijana, joka vastaa nopeasti erilaisiin muuttuviin koulutustarpeisiin? Vai onko opisto suurimman osan silmissä kampusalue historiallisine rakennuksineen, joiden seinien suojissa tapahtuu varmaan monenlaista kyläläisille kuulumatonta, joka ei heitä edes kiinnosta? Internetin tarjoamien loputtomien mahdollisuuksien tukemina kurotamme kauas, mutta erilaiset kohtaamiset lähiympäristön kanssa luovat aina yhteisöllisyyttä ja merkityksellisyyttä elämään.