Aamukahvin ääressä
Kukko: Hyvää huomenta, punahilkka! Miltäs se maistuu kahvitilkka?
Kana: Ah, se on aivan liian kuumaa, kieltäni polttaa, päätäni huumaa.
Kukko: Kahvi on hyvää – mitä mä kuulen? Huonolla tuulella, rouvani, luulen.
Kana: Eipä se olisi kumma lainkaan, voi mitä unissa nähdä sainkaan!
Kukko: Kerro se mulle, kullanmuru, kertoen aina haihtuu suru.
Kana: Mull’ oli piilossa pesä uusi, munia siinä jo viisi, kuusi. Lapset sen löysivät, ai, ai, ai! Rintani haikean haavan sai.
Kukko: Rauhoitu, rauhoitu, armas Lotta, eihän se ollut edes totta.
Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.